Olen tainnut aiemmin viitannut siihen, että Europeade Joki – Ån -teoksen puvustukseen mennään pää edellä ja keskitytään päähineisiin. Mulla itselläni on pieni poika, mikä on saanut mut ajamaan kansantanssin saralla pienten poikien ”oikeuksia” suureen ääneen. Siksi nämä kirjoituksetkin lähtevät täältä pikkupoikien suunnasta ja etenevät ehkä sitten viimeiseksi omaan ikäryhmääni, aikuisiin naisiin.

Pikkupojilla harvoin näkee päähineitä. Kaukosen kirjassa ”Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut” kerrotaan lasten, niin poikien kuin tyttöjenkin, kulkeneen kesät talvet pitkissä paidoissa, kolteissa (tai koltuissa) ja että ”Koltti-ikäisten poikien päähineenä pidettiin patalakkia.” (Kaukonen 1985, 259-262)

Patalakki taas on kiilamaisista paloista ommeltu lakki, jonka saumat peitettiin nyörein tai nauhoin. Tunnetuin mielikuva patalakista, kalottilakista, on niin sanottu Väinämöisen lakki, partiolaisten väiski. Kansallispuvuissa patalakki kuuluu esimerkiksi miesten/poikien Hämeen pukuun, kuva löytyy osoitteesta http://www.kansallispuvut.fi/puvut/hame_mp.htm (viitattu 12.12.2016)

http://www.kansallispuvut.fi/puvut/hame_mp.htm (viitattu 12.12.2016)

Se kuitenkin patalakista. Kun lähdin etsimään puvustusta varten inspiraatiota Sireliuksen ja Kaukosen kirjoista, huomioni kiinnitti kotoisa, antennipipomainen tuttavuus. Niille, jotka eivät minua tunne tai ole lukeneet kaikkia blogi-tekstejäni kerrottakoon, että olen elänyt varhaislapsuuteni 90-luvulla ja muistan antennipipot vähän liiankin hyvin. Kun tällee ”muotialan ihmisenä” näitä tulevia trendejä vähän miettii niin mun mielestä kesälle 2017 voitaisiin viralliseksi trendiksi julistaa kirjovirkatut pipot! Hipsterit kuulolla siis, kohta tulee ohjeita.

”Virkatut, tupsupäiset miesten myssyt olivat tavallisesti tasalakisia. Ne olivat kuviollista kiintovirkkausta. Virkattuja myssyjä tunnetaan ruotsalaiselta Etelä-Pohjanmaalta ja Pohjois-Satakunnasta (KM). Pohjanmaalla ne saattoivat olla myös lipallisia.” (Kaukonen 1985, 249)

Kuvia en voi tekijänoikeudellisista syistä tänne kirjoista kopioida, mutta yritän laittaa hyvät viitteet, jotta tietoa etsivä pääsee jäljille! Kuviin liittyy myös nimittäin aika hauska salapoliisioperaatio…

Pohjois-Satakunnasta löytynyt, Kansallismuseon kokoelmiin talletettu kirjovirkattu myssy on esikuvana Säkylän miehen kansallispuvun päähineelle. Säkylän puku on siitä erikoinen, että siihen päähineeksi kelpaa silinteri, lippalakki, kirjovirkattu myssy tai patalakki. Eli kuulkaas miehet, vaihtoehtoja on, ei tarvitse pää paljaana kulkea! Säkylän puku on lasten pukuna myös kiintoisa, sillä siihen löytyy Kansallismuseosta esikuvaksi ihan oikea pojan pyhäpuku 1800-luvun alkupuoliskolta (Kaukonen 1985, 261, 315).

Kansallismuseon esineillä on arkistotunnukset. Kaukosen kirjassa virkatun lakin kuva löytyy sivulta 248, vieressä kuvateksti ”Tupsullinen lakki, joka on kuviovirkkausta. Punaisella pohjalla on keltaisia, vihreitä, sinisiä ja violetteja kuvioita. KM A 2581. Parkano”. Samaa arkistonumeroa käyttää Sirelius, jonka kirjassa sivulla 172 on ”Kuva 222. Lakki. Parkano. A. 2581.”

Vaan sitten! Kirjassa Rahwaan puku (Lehtinen, Sihvo) on mun silmiin näppäilyvirhe. Sivulla 210 kuvassa 304 on ”Kokalla valmistettu tupsulakki Parkanosta. Punaisella pohjalla valkoista, keltaista, violettia ja vaaleanvihreätä kirjovirkkausta.” Ei siinä vielä mitään, mutta kun selaa kirjan kuvalähteisiin mainitaan kuvan 304 kohdalla ”KM A3051”. Mutta tittidii, katse osuu kohtaa 305, väärälle riville onkin kirjattu A2581. Lopullinen soppa syntyy vielä siitä, kun Mitrosen Suomalaisessa myssykirjassa Säkylän myssyn ohjeessa sivulla 60 mainitaan, että ”Malli on sovellettu Suomen Kansallismuseon myssyn mukaan. Säkylä A 2581.” Säkylä ja Parkano eivät nyt ihan naapurikuntia ole, mutta Satakuntaa toki…

Tämän sivupoluksi muodostuneen tarinan opetus on tässä nyt ehkä se, että tarkkana ihmiset, tarkkana! Kun kansallispukuasioissa ainakin joskus joutuu tekemään yksittäisen ohjeen saamiseksi vähän salapoliisityötä niin tällaiset lähdeaineistovirheet löytyvät vain, jos jaksaa todella etsiä useampia viittauksia ja syynätä niitä tarkkaan ja kriittisesti.

Takaisin ”Säkylätsään” ja kirjovirkkaukseen. Kirjovirkkaustekniikasta kaikki oleellinen löytyy avoimen museon artikkelista, jonka on tehnyt Marjatta Luutonen. Sinne pääset tästä: http://www.avoinmuseo.fi/craftmuseum/kasityonurkka/kirjovirkkaus.php. Suosittelen myös Luutosen ja Bäckmanien uutuuskirjaa ”Lankapaitoja ja muita asusteita”, josta löytyy kaiken ihanan lisäksi kuvattuna myös virkattuja lakkeja tytöille! Ne tulevat parempaan esittelyyn sitten, kun nämä poikien päähineet on käsitelty.

Marjatta Luutonen http://www.avoinmuseo.fi/craftmuseum/kasityonurkka/kirjovirkkaus.php (Viitattu 12.12.2016)

Myssyasioissa suosittelen tutustumaan jo mainittuun Suomalaiseen myssykirjaan (Mitronen, Nieminen 1981) sekä siihen liittyvään blogi-kirjoitukseen osoitteessa http://kansallispuku.blogspot.fi/2013/12/joulukalenteri-2013-luukku-20.html (viitattu 12.12.2016). Myssykirjan ohjeen lisäksi Säkylän mallipukuun on tehty ymmärtääkseni toinenkin ohje, jonka suunnittelija on Taina Kangas. Siinä on käytetty tietolähteenä alkuperäismyssyä sekä myssykirjaa ja sen saatavuus pitää tarkistaa Kansallispukukeskukselta, mutta meitsi ei nyt tähän hätään sitä tarkista, sori siitä.

(Oothan muuten tietoinen, että tänäkin armon vuonna 2016 saamme nauttia kansallispukuaiheisesta joulukalenterista osoitteessa http://kansallispuku.blogspot.fi/, viitattu 12.12.2016)

Jotta ei vaan menisi turhan yksinkertaiseksi, niin pakkaa sekoittaa lakkimalli, jota Suomen Perinnetekstiilit Oy tarjoaa Vuorelman jäämistöistä. Se on nimittäin kirjottu ja ommeltu. Kuvaa en teille voi tarjota, mutta se löytyy kirjasta ”Kansallispukuja Suomesta” (Lehikoinen, Puhakka, 1994). Huomasin myös, että Kaukosen kirjassa sivulla 284 olevassa kuvassa esiintyy jonkinlainen variaatio Säkylän myssystä, mutta tekniikkaa on pienestä kuvasta mahdoton päätellä. Päähineet ovat kuvassa muutenkin mielenkiintoisia, jos kirja löytyy hyllystä niin suosittelen katsomaan!

No jos on päässyt tiedonhankinnassa näin pitkälle niin on varmaan jo itse ehtinyt valmistaa oman ”Säkylätsän”? Lähdin tekemään lakista ihan omaa versiota, jossa yhdistyy mun antennipipolapsuus ja amigurum-nuoruus. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Amigurumi, viitattu 12.12.2016). Oikeassa Säkylän myssyssä on kääntöreunus, minä halusin tehdä omaani yksinkertaisen reunan. Kuvioita joutui soveltamaan, koska lankoina käytin Novitan 7-veljestä -lankoja ja koukkuna kokoa 2,5. Amigurum-viittaus liittyy virkkaustekniikkaan, jossa kirjovirkkauksesta (katso esim. Luutonen, Avoin museo ”Silmukat virkataan edellisen kerroksen silmukoiden takareunaan.”, viitattu 12.12.2016) poiketen silmukat virkataan edellisen kerroksen sekä etu- että takareunaan. Näin virkkauksesta tulee tosi tiivis ja kova, ja lakki pysyy muodossa itsestään. Sillä on myös visuaalinen vaikutus, kun silmukasta jää näkyviin vähemmän. Itse tykkään tästä tyylistä enemmän, mutta se on varmasti makukysymys.

Kuvassa ”pikkasen aidompi muttei täydellinen” lakki Turun Kansantanssin Ystävien puvustolta (en tiedä tekijää, mutta kiitos lainasta!) sekä taustalla mun ”Säkylätsä”.

sakyla-kirjovirkattu-myssy-esimerkkeja

Aiemmin kerroin lakkiin liittyvistä lähdeviittausepäselvyyksistä, mutta vähintään yhtä mielenkiintoinen on lakin alareunan kuvioinnin vaihtelevuus. Niin kiinnostava, että piirsin siitä erikseen kuvan, josta eroavaisuudet selviävät, olkaa hyvä!

sakylan-kirjovirkatun-myssyn-alareunan-eroavaisuudet

Lopuksi vielä galleria ”Säkylätsästä”, kuvat saat suuremmaksi niitä klikkaamalla. Lisäksi piirsin omasta lakkimallistani apupiirroksen, jota voi vapaasti hyödyntää oman tuunaamunperinne-henkisen ”Säkylätsän” valmistuksessa tai apuna ihan oikean Säkylän myssyn valmistukseen, jos esimerkiksi Suomalaisessa myssykirjassa olevat ohjeet eivät aukea. Myssykirjan myssy on mitä ilmeisimmin virkattu melko ohuesta langasta, joten jos päädyt seiskaveikkaan kuten minä niin suosittelen hyödyntämään mun ohjeen kuviomuunnoksia. Etenkin reunuksesta tulee myssykirjan ohjeella aivan liian korkea, jos lanka on paksua. Sen kummemmin en ota kantaa siihen, mikä lanka on oikea ja mikä väärä, kun tällee puvustuksellisesta näkökulmasta sillä ei ole merkitystä.

Lisäohjeita Europeade-näkökulmaan tulee sitten jatko-osassa, kiitos vaan jos jaksoit lukea tänne asti. Ja kaiken tämän ihanan tiedon jäljille minua umpikujassani auttoi facebookin KANSALLISPUKU-ryhmä, iso kiitos vielä keskusteluun osallistuneille!

Lähteet:

Kaukonen, Toini-Inkeri, 1985, Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut, WSOY, Porvoo
Sirelius, Uuno Taavi, 1915/1990 (2. painos), Suomen kansallispukujen historia, Helsinki
Lehtinen, Ildiko, Sihvo, Pirkko, 2005, (3. painos), Rahwaan puku, Museovirasto, Vammalan kirjapaino Oy, Vammala
Mitronen, Kyllikki, Nieminen, Maija, 1981, Suomalainen myssykirja, WSOY, Porvoo
Helmi Vuorelma Oy, Vuorelman Kansallispukuja -kuvasto (ei vuosilukua)
Luutonen, Marketta, Kirjovirkkaus, Avoin museo, Käsityönurkka, http://www.avoinmuseo.fi/craftmuseum/kasityonurkka/kirjovirkkaus.php
Appelgren, K., Grönlund, K., yms, 2008, Finlandssvenska Dräktboken, Otavas tryckeri AB, Keuru
Luutonen, Marketta, Bäckman, Anna-Maija, Bäckman, Gunnar, 2016, Lankapaitoja ja muita asusteita, Maahenki Oy, Helsinki
Lehikoinen, L, Puhakka, M, 1994, (2. painos?), Kansallispukuja Suomesta, Saarijärvi